Yksityiskoulut Suomessa

Millainen on suomalainen yksityiskoulu?

KANSALAISAKTIIVISUUS

Lupa yksityiskoulun ylläpitoon voidaan myöntää oikeuskelpoiselle yhteisölle. Käytännössä koulun toiminta perustuu paikallistason kansalaisaktiivisuuteen. Hallintoelimissä vapaaehtoisesti työskentelevät luottamushenkilöt ovat yleensä oppilaiden vanhempia, joilla on erityinen intressi ponnistella koulun olosuhteiden kehittämiseksi ja oppilaiden kaikinpuoliseksi parhaaksi. Tällä on merkittävä myönteinen vaikutus koulun työskentelyilmapiiriin.

HALLINNOLLINEN AUTONOMIA JA TALOUDELLISUUS

Yksityiskoulun hallinto on tehokas. Autonomia ja vähäinen byrokratia edistävät positiivisella tavalla koulun omaleimaisuuden kehittymistä. Laaja itsemääräämisoikeus mahdollistaa hyvin paikallisten tarpeiden ja kouluyhteisön jäsenten aloitteellisuuden huomioimisen kaikessa päätöksenteossa. Kokonaisvastuu koulun toiminnan tuloksellisuudesta sitouttaa myönteisellä tavalla ylläpitäjäyhteisön hallituksen jäseniä ja rehtoria.

Hyvinvointivaltion kehittämisen näkökulmasta on olennaista, että kansalaisille tärkeät palvelut voidaan tuottaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Yksityiskoulujen oppilaskohtaiset kustannukset – erityisesti suurimpien oppilaitosten osalta – ovat varsin edulliset. (Lähde: Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen käyttökustannukset 2003. Opetushallituksen moniste 15/2004) Edellä esitetyn lisäksi kunnallinen opetustoimen palvelutuotanto aiheuttaa muita merkittäviä hallintokuluja, jotka eivät näy oppilaskohtaisissa kuluissa.

Kunta- ja valtiotalouden tiukkenemisen ollessa näköpiirissä, saattaisi olla paikallaan tehdä uuteen ajatteluun perustuvia avauksia. Olisiko yleissivistävään koulutoimeen saatavissa lisää tehokkuutta ja tuloksellisuutta laajentamalla koulujen autonomiaa ja hyödyntämällä kansalaisten aktiivisuutta koulujen ylläpitäjinä?

VALTIOVALLAN MAHDOLLISUUS OHJATA (YKSITYIS)KOULUISSA ANNETTAVAA OPETUSTA

Suomalaisissa kouluissa annettava opetus on ylläpitäjästä riippumatta varsin yhdenmukaista. Koulutusta koskeva lainsäädäntö, valtioneuvoston tuntijakopäätös ja Opetushallituksen antamat opetussuunnitelman perusteet ovat tehokkaita työkaluja koulutoiminnan sääntelyssä ja oppilaiden yhdenvertaisuuden takaamisessa. Vaikka tulevaisuudessa kouluille annettaisiin yleisesti enemmän toimivaltaa omien asioidensa hoidossa, olisi valtiovallalla silti vahva ote koulujen toiminnasta.

YKSITYISKOULU VAI ITSENÄINEN KOULU

Julkisessa keskustelussa esiintyy silloin tällöin virheellinen käsitys, jonka mukaan suomalaiset yksityiskoulut olisivat oppilasmaksuja kantavia eliittikouluja, jotka ”valitsevat parhaat oppilaat päältä” ja saavuttavat siksi hyviä tuloksia. Näinhän asia ei ole. Koulutoimintaa säätelevä lainsäädäntö on yhteinen kaikille kouluille ylläpitäjästä riippumatta. Useilla yksityiskouluilla on sijaintikunnassaan oma oppilaaksiottoalueensa, jonka sisällä asuvilla oppilailla on subjektiivinen oikeus oppilaspaikkaan yksityisen yhteisön ylläpitämässä koulussa. Laki kieltää opetuksen järjestämisen taloudellisen voiton tavoittelemiseksi, mikä ei käytännössäkään olisi mahdollista. Oppilailta ei peritä lukukausimaksuja

Paremmin, kuin käsite yksityiskoulu, suomalaiseen yhteiskuntaan saattaisi sopia käsite itsenäinen koulu.

SUOMALAISEN KOULULAITOKSEN MONIPUOLISUUS JA VALINNAN VAPAUS

Suomalainen yhteiskunta perustuu moniarvoisuuteen. Monipuolinen koululaitos tarjoaa kansalaisille valinnan mahdollisuuden myös koulun osalta. Yksityiskouluilla on oma tärkeä asemansa tämän monipuolisuuden ja moniarvoisuuden takaajana.

Valtaosa yksityiskoulua käyvistä oppilaista opiskelee yleispedagogiikkaa noudattavissa kouluissa. Seuraavaksi suurin osuus opiskelee kielikouluissa. Viime aikoina on keskusteltu kristillisten koulujen toimiluvista. Näissä kouluissa opiskelee muutama prosentti kaikista yksityiskoulujen oppilaista.

Yksityiskoulujen Liiton lausuntoja